olenko muuttunut?

Melkein kolme ja puoli kuukautta on kulunut tekstistä, jossa kerroin Blindfoldsin jäävän tauolle. Sanoin palaavani ehkä joskus takaisin bloggaamisen pariin, ja tänään tuntui hyvältä idealta avata blogger pitkästä aikaa.

Lupasin julkaista vanhoja postauksia takaisin blogiin, mutta sitä en muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tehnyt. Kaikki vanha teksti tuntui niin vieraalta, varsinkin ne, joissa kerroin silloisesta parisuhteestani. En halunnut niitä tekstejä enää esille, vaikka nykyään olemmekin kavereita. Kaikki muut tekstit taas tuntuivat kovin lapsellisilta ja kaukaisilta, enkä voinut enää samaistua oikein mihinkään, mitä olin kirjoittanut. Kadun joitain julkaisemiani tekstejä.

Mitä on tapahtunut? Noh, oikeastaan kaikki on muuttunut. Ulkoiset puitteet ovat pysyneet samoina, mutta olen huomannut ajattelevani nykyään hyvin eri tavalla kaikesta. Olen tietoisesti pyrkinyt aikuistumaan muuttamalla esimerkiksi pukeutumistyyliäni, ja jollain hassulla tavalla se on vaikuttanut myös siihen, miten käyttäydyn ja kuinka ajattelen itsestäni ja muista. Aikuistumisen vastapainona olen tehnyt tänä kesänä paljon kaikkea typerää, jota en ikinä olisi kuvitellut tekeväni!

Myös työ on muuttanut ajatusmaailmani lisäksi luonnettani. En ole enää se epävarma punastelija, vaan tartun uusiin ja jännittäviinkin tehtäviin aivan erilaisella tarmolla kuin ennen. Aiemmin eteenpäin työntävänä ajatuksena oli pakko, nykyään haluan haastaa itseäni epäonnistumisen uhallakin. Rakastan työtäni, enkä olisi vaikkapa vuosi sitten osannut kuvitella löytäväni sellaista.

Aloitin myös opiskelun uudessa koulussa, mikä ei valitettavasti ole sujunut aivan niin hohdokkaasti kuin toivoin. Tämä johtuu täysin omasta asenteestani ja motivaation suuntaamisesta vääriin paikkoihin, mutta en jaksa huolia. Luulenpa, että koulun alkaessa aika moni valitsee bileillan aamuherätysten sijaan, ja työpäivän koulutöiden sijaan. Arvojärjestys varmasti fiksaantuu ajan kanssa, tällä hetkellä pyrin vain tekemään sitä mistä nautin. Olen mielestäni ansainnut sen :-) Opiskelu on kuitenkin ollut mukavaa ja ihanan haastavaa, vaikka luulinkin nauttivani aivojen rasittamisesta hieman enemmän. 

Entäs rakkaus? Sitä en ole löytänyt, vaikka hätäpäissäni olen jo tosissani etsinytkin. Erosta on kuitenkin vielä niin lyhyt aika, etten oikeastaan osaa kuvitella itseäni tyttöystäväksi ihan vielä. Suuri kaipuu on kuitenkin päästä viereen ja jutella työpäivän jälkeen jollekin muullekin kuin kissoille. Vaikka kesä on ollut railakkuuden lisäksi raadollinen oppitunti miehistä, olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Haluaisin kyllä kovasti antaa elämän kantaa, mutta lähinnä minua ärsyttää "lopeta etsiminen, niin löydät" -aforismeja viljelevät neuvojat. Jospa kuitenkin jonain päivänä, täysin yllättäen törmään siihen mieheen, jonka kyljessä on juuri minun kokoiseni tila.

Aiemmin stressasin jatkuvasti blogin päivittämisestä, lukijoiden ja kommenttien saamisesta sekä kuvien ottamisesta, mutta nyt aion jatkaa kirjoittamista hyvällä fiiliksellä. En halua tehdä kompromisseja, vaan kirjoitan silloin, kun minulla on aikaa ja asiaa. Parhaimmillaan kirjoittaminen on rentouttavaa ja puhdistavaa, enkä halua sekoittaa siihen kielteisiä tunteita. Toivottavasti siellä ruudun takana on edelleen ihmisiä, joita blogini vielä kiinnostaa :-)

summer breeze

Viimeiset päivät ovat olleet kyllä aivan ihania! Mieli on kevyt ja hyvä, olen iloinen ja jotenkin... vapaa. Vanhoja kuvia katsellessa tuli harmitus, mutta enemmänkin se liittyy sinne menneisyyteen ja menneisiin tapahtumiin, eikä enää toiveeseen siitä että kaikki voisi nyt palata ennalleen. Ilmeisesti olen käynyt jonkun pika-alkeiskurssin sisäisestä rauhasta, koska yhtäkkiä katselen kaikkea hyvin seesteisesti ja kaikki tuntuu tapahtuneen vuosikausia sitten. Kuukauden takaiset tapahtumat ovat kevyen sumun peitossa eivätkä enää vaivaa päivittäin. Parasta tässä on se, etten ole enää vihainen. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, kaikki tekevät virheitä. Vähän aikaa sitten mietin, että jos me ei oltais muutettu Tampereelle niin kaikki olisi vielä hyvin, mutta ehkäpä näin oli tarkoitus tapahtua jotta molemmat pääsevät kohti jotain vielä parempaa.

Perjantaina menin Veeralle ja tarkoituksena oli lähteä rilluttelemaan. Ajateltiin ensin testata Miami, mutta netissä ei puhuttu siitä kovin kauniisti ja sisäänpääsykin oli epävarma. Päädyttiin sitten taas Bricksiin! Koko ilta laittauduttiin ja humputeltiin, mutta Bricksissä viihdyttiin tällä kertaa vain puolisen tuntia. Koko paikka oli ihan tyhjä ja molempia vähän väsytti... Mulla oli lahjakortti mäkkäriin joten mentiin sitä kautta kotiin hyvissä ajoin. Ärsyttää ihan kamalasti tämä tapa, että ensin ryypätään kotona kahteentoista asti ja vasta yhden aikaan raahaudutaan baariin. Minä ainakin tanssisin mielelläni heti yhdeksästä eteenpäin ja lähtisin kotiin jo yhden aikaan.

Käytiin eilen Anssin kanssa eläinlääkärissä, enkä olisi kyllä villeimmissä unelmissanikaan voinut kuvitella käynnin maksavan niin paljon. Pääasia on kuitenkin, että Ukko tarkistettiin kauttaaltaan ja sai lääkityksen tulehdukseen! Anssi ei ole kovin hyvä matkustamaan, ja jo auton kyydissä huusi kuin syötävä ja myös haisi........  Lähden pääsiäisviikonlopuksi kohti kotikontuja, kun taas kissavahtini jää vastuuseen Anssin lääkitsemisestä. (Kiitos vielä kerran!!) Mukava päästä taas käymään kotona!