let's put a smile on that face

Ai vitsit, kävi just niinkuin ajattelinkin käyvän; sillä sekunnilla kun aloitan työssäoppimisen, katoaa kaikki ylimääräinen aika, puhti ja mielenkiinto mihinkään muuhun kuin työhön ja nukkumiseen. Varttia vaille viiden aamuherätykset ovat tuskaa ja herätyskellon pärähtäessä soimaan toivon vain kuoleman hellään syleilyyn ja ikiuneen pääsemistä. Vajaan viikon takia olen ollut vasta neljä päivää tuolla, mutta olen tykännyt aivan älyttömän paljon! Saan tehdä paljon erilaisia juttuja, aina saa neuvoja kun kysyy ja työporukka on mukavaa ja puheliasta sorttia. Olen itse ensimmäisestä aamusta lähtien lörpötellyt mitä sattuu, ja se on tuntunut tosi luonnolliselta eikä miltään väkinäiseltä small talkilta kuten joissain työpaikoissa. Instaan lisäsinkin pientä näperryshommaa jota tein, ja taisinpa kulkea koko loppupäivän typerä virne naamalla. Tulee niin hyvä mieli, kun osaa ja onnistuu :-)

Töiden lisäksi olen viettänyt kaiken muun ajan nukkuen, sillä vaikka nukkuisinkin tuntimäärällisesti tarpeeksi, liian aikainen herätys vie pohjan kaikelta unelta. Tämäkin varmasti helpottaa tässä päivien kuluessa, samaa väsymystä taisin valitella Sokoksella kun töihin piti herätä varttia vaille kuusi. Eilen kävin katsomassa Kärppä-peliä, ja voi vitsit mikä matsi! Suurimman osan ajasta tosin tein tarkempaa tuttavuutta ihmisten takaraivojen ja Passionin viherkasvien kanssa, mutta kyllä siellä muutaman tilanteenkin näki. Valitettavasti uni vei voiton ja poistuin paikalta ennen kunniakasta voittoa. Tänään taas saa jännittää, toivottavasti king in the north vie voiton ja pokaalin :-)

Muhoksen reissulta sain uutta innoitusta salitreeniin, ja kaivoinkin esille vanhan klassikon eli Arskan kultaisen kuusikon. Motivaatiota riittää ja kuvittelen tuntevani jo nyt treenien tulosta lihaksissa. Vielä kun saisi tätä elopainoa pienemmäksi, niin ne kuvitteelliset lihaksetkin saattaisivat pilkahtaa esille! On kyllä kummallista miten pieni asia voi saada motivaation kattoon, ja minkälainen merkitys sillä on koko treenaamiselle! Pitkästä aikaa keskityn tekemiseen kellon vilkuilemisen sijaan enkä luovuta heti kun ei enää huvita tehdä viimeisiä toistoja. Toivottavasti motivaatio pysyy yllä nyt pidempään!

Tuleva kämppis kävi kylässä, ja hirmuisen mukavalta vaikutti! Ehkä jo sunnuntaina päästään saman katon alle, odotan aika innoissani :-) Ukkokin yleensä hieman aristaa vieraita aluksi, mutta tällä kertaa seurasi kuin hai laivaa ja törttöili jalkojen edessä. Viikon päästä vietetäänkin sitten jonkinlaista synttäri-tupari-kombinaatiota, mikäli siis intoa ja valuuttaa riittää. Tällä hetkellä elämä tuntuu hymyilevän niin, että viisaudenhampaatkin vilkkuvat! Muakin hymyilyttää :-)

summer breeze

Viimeiset päivät ovat olleet kyllä aivan ihania! Mieli on kevyt ja hyvä, olen iloinen ja jotenkin... vapaa. Vanhoja kuvia katsellessa tuli harmitus, mutta enemmänkin se liittyy sinne menneisyyteen ja menneisiin tapahtumiin, eikä enää toiveeseen siitä että kaikki voisi nyt palata ennalleen. Ilmeisesti olen käynyt jonkun pika-alkeiskurssin sisäisestä rauhasta, koska yhtäkkiä katselen kaikkea hyvin seesteisesti ja kaikki tuntuu tapahtuneen vuosikausia sitten. Kuukauden takaiset tapahtumat ovat kevyen sumun peitossa eivätkä enää vaivaa päivittäin. Parasta tässä on se, etten ole enää vihainen. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, kaikki tekevät virheitä. Vähän aikaa sitten mietin, että jos me ei oltais muutettu Tampereelle niin kaikki olisi vielä hyvin, mutta ehkäpä näin oli tarkoitus tapahtua jotta molemmat pääsevät kohti jotain vielä parempaa.

Perjantaina menin Veeralle ja tarkoituksena oli lähteä rilluttelemaan. Ajateltiin ensin testata Miami, mutta netissä ei puhuttu siitä kovin kauniisti ja sisäänpääsykin oli epävarma. Päädyttiin sitten taas Bricksiin! Koko ilta laittauduttiin ja humputeltiin, mutta Bricksissä viihdyttiin tällä kertaa vain puolisen tuntia. Koko paikka oli ihan tyhjä ja molempia vähän väsytti... Mulla oli lahjakortti mäkkäriin joten mentiin sitä kautta kotiin hyvissä ajoin. Ärsyttää ihan kamalasti tämä tapa, että ensin ryypätään kotona kahteentoista asti ja vasta yhden aikaan raahaudutaan baariin. Minä ainakin tanssisin mielelläni heti yhdeksästä eteenpäin ja lähtisin kotiin jo yhden aikaan.

Käytiin eilen Anssin kanssa eläinlääkärissä, enkä olisi kyllä villeimmissä unelmissanikaan voinut kuvitella käynnin maksavan niin paljon. Pääasia on kuitenkin, että Ukko tarkistettiin kauttaaltaan ja sai lääkityksen tulehdukseen! Anssi ei ole kovin hyvä matkustamaan, ja jo auton kyydissä huusi kuin syötävä ja myös haisi........  Lähden pääsiäisviikonlopuksi kohti kotikontuja, kun taas kissavahtini jää vastuuseen Anssin lääkitsemisestä. (Kiitos vielä kerran!!) Mukava päästä taas käymään kotona!