Aurinkoista keskiviikkoa! Ulkona on ollut koko viikon aivan uskomattoman ihana ilma, ja olen omaksi yllätyksekseni herännyt joka aamu seitsemän aikaan auringon paistaessa suoraan sänkyyni. Koko syksyn ja talven taistelin itseni kanssa siitä, että ylipäätään menin kouluun, saati sitten että olisin joskus ollut ajoissa... Siksi olen keskimääräistä onnellisempi tästä lisääntyneestä valosta. :)
Kouluvuosi alkaa, luojan kiitos, olemaan jo loppusuoralla. Odotan innolla tulevia yksilösuorituspainotteisia periodeja, en todellakaan ole ryhmätyöihminen vaikka olen aina luullut tulevani ongelmitta toimeen kaikkien kanssa. Arvosanoja ja motivaatiota tutkaillessani päähäni putkahti kysymyksiä, joita valmentajanikin minulta keskustelumme aikana kysyi: "Haluatko oikeasti olla täällä? Onko tämä sinun alasi?" Hmm. Ensimmäistä kertaa aloin oikeasti pohtimaan asiaa, sillä tähän mennessä en ollut edes ajatellut keskeyttämisen olevan vaihtoehto. Ensinnäkin siitä yksinkertaisesta syystä, että kun viimein pääsin kouluun, en luopuisi opiskelupaikasta mistään hinnasta. Toiseksi siitä syystä, että olen pitänyt jo kaksi välivuotta ja jättänyt yhdet opinnot kesken. En ehkä enää kehtaisi vaihtaa alaa. Toisaalta taas, kuinka paljon kaduttaisi kymmenen vuoden päästä väärällä alalla työskennellessäni se, etten kehdannut vaihtaa alaa? En ymmärrä miksi uravalinta on minulle niin kamalan vaikeaa. Joka vuosi huomaan miettiväni samaa asiaa vain tullakseni siihen johtopäätökseen, etten vieläkään tiedä yhtään mitä haluan elämälläni tehdä.
Onneksi elämään mahtuu näiden suurten suurien päätöksien lisäksi paljon muutakin. Olen jatkanut vegaanilinjallani, tosin pienesti lipsuen. Viikonloput ovat olleet pahimpia, mutta kerran firmatyöskentelyn venyessä yliajalle jäi kouluruokailu väliin, joten ostin kahviosta juustoleivän. Se oli niin helppo ratkaisu, kun muut vaihtoehdot olisivat olleet lähinnä omena tai banaani. Viikonloppuna taas söin pizzaa ja pari riviä maitosuklaata. Maistuivathan ne tietenkin hyviltä, mutta illalla miettiessäni totesin, etteivät ne olleet tämän harmituksen ja morkkiksen arvoisia. Toki tiesin, ettei vegaaniksi muuntautuminen olisi nopeaa eikä varsinkaan ongelmatonta, mutta olen itsekin toisinaan yllättynyt helppouden mennessä niin huomaamatta aatteen ohitse. Hyviäkin päätöksiä olen tehnyt, kävimme nimittäin Veeran kanssa Bistro Venlassa ja pohdin jo, ottaisinko vuohenjuustosalaatin. Indulgence vai moraalinen valinta? Päädyin kuitenkin tofusalaattiin, ja olin onnellinen että niin tein; yksi parhaista salaateista mitä olen ikinä syönyt! Vatsa tuli ääriään myöten täyteen ja taputin itseäni olalle selätettyäni yhden houkutuksen.
Tämän viikon aloitin reippaasti lintsaamalla koulusta, ja oppitunnin sijaan menin salille. Jostain syystä minulla oli käynnistysvaikeuksia, ja treeni meinasi mennä istuskeluksi. Kaloreita kulutin tunnissa kolmasosan normaalia vähemmän, vaikka viimeisen 20 minuuttia painoinkin menemään hiki valuen! Junnaava treeni jäi kaivertamaan takaraivoon, joten lähdin päivällä vielä kävelylle metsään. Yhteensä kaloreita paloi maanantaina 645, mikä on aika suuri osa 2000 kalorin viikkotavoitettani. :)
Eilen päätin kohdata lihavan ja kömpelön entisen minäni pahimman painajaisen; nopeatemposen aerobic-tunnin! Ilmoittauduin Bodyattackiin, ja jännitin kamalasti. En edes uskaltanut viitata, kun ohjaaja kysyi onko joku ensimmäistä kertaa! En halunnut kertakaikkiaan mitään huomiota itseeni. Ensimmäisten parin minuutin aikana yllätyin sekä siitä, kuinka kovakuntoinen olen, mutta myös siitä, kuinka upeaa kunnon hikijumppa voikaan olla! Ohjaaja oli aivan ihana ja painoin menemään peiliin katselematta, lieskat silmissäni ja sykkeet taivaissa. Yleensä liikunnan päätteeksi ajattelen, että olipa ihana liikkua, nyt en ainakaan lihoa. Tuon tunnin jälkeen ajattelin, että olipa ihana liikkua. Piste. Luulen tavoittaneeni aiemmin vain urbaanilegendaksi luulemani tunteen: liikunnan ilon! Tuntuu, että todellakin löysin sen oman lajini!
Olen menossa tänään vielä uudelleen samalle tunnille, tosin tänään kyseessä on vain puolituntinen. Loppuviikon olenkin niin tiiviisti töissä kiinni, ettei ole juurikaan ylimääräistä aikaa jumpille. Ensi viikolla olen merkinnyt kalenteriini Zumban, saa nähdä miten sen kanssa käy :-)
