Aiemmin olen ääneenkin pohtinut blogin kohtaloa, ja tänään päätin, että on aika laittaa Blindfolds nukkumaan. Tämä blogi ei anna minulle enää mitään, eikä minulla ole antaa mitään sille; en muista ikinä ottaa kuvia enkä oikeastaan haluakaan, en jaksa kirjoittaa mistään mitä tapahtuu enkä muutenkaan koe olevani millään tavalla kiinnostavassa elämäntilanteessa julkista blogia ajatellen. Tavalliset päivät ovat liian tavallisia ja jännittävät päivät ovat enemmänkin päiväkirjamateriaalia.
Kiitos teille lukijoille, kaikille 111 rekisteröityneelle sekä teille muillekin jotka blogiani luitte ja kommentoitte! Piilotin kaikki postaukset, mutta saatan ehkä käydä niitä läpi ja julkaista uudelleen suosikkejani, suurin osa vanhemmista postauksista nimittäin saa aikaan vain häpeää ja punastelua :-D Siitä huomaakin, kuinka aika on ajanut ohi minun pienestä blogistani! Kirjoittelu sopi aiempaan elämäntilanteeseen, hassuttelin ja kuvasin jokaisen käänteen ja julkaisin ne luettavaksi. Nyt mietin liian kriittisesti kaikkea mitä julkaisen, olen jotenkin liian tietoinen siitä, että tututkin lukevat näitä ajatuksia, joiden soisin olevan vain yleismaailmallista pohdintaa eikä niitä yhdistettäisi minuun. Vaikea juttu selittää, ymmärtääkö joku mitä tarkoitan?
Ehkäpä joku päivä palaan bloggaamisen pariin, mutta ainakaan tällä hetkellä ei tunnu siltä. Luen kuitenkin edelleen teidän blogejanne, joten ihan näin helposti ette minusta pääse eroon. :-)
Mukavaa heinäkuuta, heippa!
PS. Viimein minua onnisti. Pääsin TAMKiin opiskelemaan liiketaloutta!
